Kannanotot

SIJOITUSASUNTOJEN VEROTUSTA PITÄÄ UUDISTAA

Julkaistu Helsingin Sanomissa 31.7.2011

Uusi asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru on lupaillut kaupunkien vuokra-asuntoyhtiöille ja asuntosijoitusyhtiöille maksettavan korotettua korkotukea, jonka pitäisi laskea vuonna 2013 tarjolle tulevien uusien vuokra-asuntojen vuokria 3-4 eurolla neliömetriltä. Tästä on tulossa valtava lasku veronmaksajille, mutta vuokralaisille koituva hyöty jäänee mitättömäksi, sillä tällaisten uusien asuntojen osuus koko vuokra-asuntomarkkinoista on häviävän pieni. Kiurun kannattaisi miettiä, miten nykyisten vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokratasoon voisi vaikuttaa. Näistä lähes 70 prosenttia eli noin neljännesmiljoona on yksityishenkilöiden omistuksessa. Asuntosijoittamiseen liittyvät verotukselliset epäkohdat ovat mielestäni yksi syy kohonneisiin vuokriin.

Meneillään on valtava putki-, julkisivu-, katto- ja parvekeremonttibuumi. Osakkaat maksavat korjauskulut rahoitusvastikkeilla tai hankeosuussuorituksilla, joiden epäoikeudenmukainen verotuskäytäntö luo painetta siirtää remonttikulut suoraan vuokriin. Tällaisten pääomavastikkeiden vähennysoikeus kun riippuu siitä, onko vastikkeet tuloutettu vai rahastoitu asunto-osakeyhtiön kirjanpidossa. Päätöksen rahastoinnista tekee yhtiökokous. Rahastoitavat pääomavastikkeet ovat osakkaan yhtiölle maksamia lisäpääomanmaksuja, ja ne rinnastetaan verotuksessa huoneisto-osakkeen hankintamenoon. Osakas ei siis saa vähentää niitä vuokratuloistaan vuosikuluna. Vähennysmahdollisuus osakkaalla on ainoastaan, jos asunto-osakeyhtiö tulouttaa vastikkeen tuloslaskelmallaan ja verotuksessa, mikä on valitettavan harvinainen käytäntö.

Rahastoidut varat voivat asunnon myyntitilanteessa pienentää luovutusvoittoa, mutta tämähän ei kannusta pitkäjänteiseen vuokraustoimintaan. Sijoitusasuntoja ei myöskään läheskään aina myydä, vaan ne siirtyvät perintönä seuraaville sukupolville, jolloin rahastointi jää hyödyntämättä. Perintöverotuksen puuttuvat säännökset vuokraustoiminnan sukupolvenvaihdostilanteissa ajavat perilliset myymään asunnot, jotka useimmiten päätyvät omistusasunnoiksi. Vaihtoehtoisesti korkeat perintöverot lisäävät vuokrankorotuspainetta.

Kehotankin siis Kiurua siirtämään ponnisteluidensa painopisteen tehottomien, markkinahäiriöitä aiheuttavien toimenpiteiden sijaan näiden verotuksellisten epäkohtien poistamiseen.

Nina Schleifer,
Helsinki